Käytät vanhentunutta selainta. Käytä tuettua versiota saadaksesi parhaan mahdollisen MSN-kokemuksen.

Historian havinaa: Pökköä pesään, auto kulkee ja menoksi

Autotoday – logo Autotoday 9.7.2019 Clas von Bell
© Plymouth P6 Deluxe 1938 puukaasuauto. Kuva CvB

Ruista ranteessa on ollut kansan suussa tuttu sanonta, kun halutaan kuvata voiman käyttöä. Toinen sellainen on Pökköä pesään, joka kääntää katseet puun sisältämän energian hyödyntämiseen liikunnan voimana.

Puu on kaikkialla ollut ihmisen selviämisen pohja ja perusta.

Puun hyödyntämisestä liikkumisen voimana kiinnostui ranskalainen keksijä, armeijan kapteeni Nicolas-Joseph Cugnot. Hän alkoi suunnitella Fardier á vapeur = höyrykonetta, jollaisen hän toteutti jo vuonna 1769 .

Kolmipyöräisen vaunun etuosaan oli sijoitettu höyryä tuottava kaksiosainen ”kattila”, jonka yläosassa oleva vesisäiliö kuumennettiin kiehuvaksi alapuolelle sijoitetun tulipesän avulla.

Cugnotin idea oli johtaa höyry koneen edestakaisin liikkuviin mäntiin vaunun liikkumisvoimaksi. Vetämään pystyvän vaunun idea kiinnosti armeijan johtoa ja vaunua kokeiltiin tykkien vetäjänä.

Vaunua ohjattiin eteen sijoitetun pyörän avulla. Kahden takapyörän edessä sijaitsi polttoainevarasto eli lämmitykseen käytetyt puuklapit.

Sen verran ihmeellinen laite oli, että näin jälkikäteen voitaisiin todeta Cognot´n olleen puuvoimahistorian edelläkävijä, pioneeri.

Nicolas-Joseph Cugnotin höyrykoneella liikkuvan vaunun höyrypannu oli vaunun edessä. Kuva: Wikimedia © Toimittanut Nettoday Oy Nicolas-Joseph Cugnotin höyrykoneella liikkuvan vaunun höyrypannu oli vaunun edessä. Kuva: Wikimedia

Polttoainevaihtoehdot

”Itsestään” kulkevien vaunujen voimanlähde oli alun alkaen perustunut vesihöyryn hyödyntämiseen. Sitten seurasi maaöljyn kausi, jonka saanti oli herkkä kansainvälisille kriiseille.

Innostus korvaavan menetelmän löytymiseksi oli suorastaan hämmästyttävä ja jopa huvittava. 1884 Niederstinzelissä (Lorraine, Koillis-Ranskassa sijaitseva kaupunki) syntynyt nuorukainen, Georges Imbert, pääsi etevänä opiskelemaan nykyisin automuseostaan maailmankuulun Mulhousen kaupungissa sijainneeseen kemian kouluun.

Valmistuttuaan insinööriksi kolmen vuoden opiskelun jälkeen, hän patentoi lukuisia pesuaineiden koostumuksiin liittyneitä oivalluksia.

Maailmansodan jälkeen Imbert työskenteli setänsä saippuatehtaassa tutkien mm. kivihiilen ja synteettisten polttoaineiden tuotantoa. Menetelmät osoittautuivat epätaloudellisiksi.

Georges Imbert kokeili kaasutusmenetelmää. Kun kiinteä aine hapen puuttuessa on palanut, seuraavaksi palavat kaasut.

Ne oli ensin puhdistettava ja jäähdytettävä, jotta ne voitiin syöttää moottoriin. Aikaisemmat menetelmät, ruskohiiltä käyttävät kaasulamput sekä kaasuliedet toimivat tällä periaatteella.

Imbert rakensi ensimmäisen hiilikaasuun perustuneen generaattorin ja jo vuoden kuluttua se sovellettiin moottoriajoneuvon periaatteeksi. Ranskan hallitus kiinnostui menetelmästä ja julisti 1922 kilpailun kaasugeneraattorien kehittämiseksi. Vuotta myöhemmin hallitus tilasi Imbertin kehittämän puukaasugeneraattorin.

Turvatakseen keksintönsä kehityksen sekä valmistuksen Imbert perusti oman yrityksen, Gesellschaft der Imbert-Gasgeneratoren.

Yhtiön sijaintipaikaksi valittiin Köln, Fordin tehtaiden läheisyyteen, koska Imbert-generaattorit sopivat erittäin hyvin Fordin suurten V8-moottorien voimanlähteiksi.

Myös useat kuorma-autot kuten Saurer, Bernan, Opel sekä Mercedes varustettiin Imbert-puukaasumenetelmällä. Suomessa nämä kaasugeneraattorit tunnettiin nimellä Fordin Imbert-Köln-nimellä

Kuva: CvB. © Toimittanut Nettoday Oy Kuva: CvB.

Générateur de gaz fabriqué en France

Liekö riippuvuus maaöljypohjaisista polttoaineista suunnannut katseet kotimaisiin vaihtoehtoihin myös Ranskassa.

Autotehtaat alkoivat kiinnostua kaasugeneraattorien valmistuksesta. Merkittävimpiin näistä kuului monipuolisesta mallivalikoimastaan tunnettu, myös raskaita kuljetusneuvoja valmistanut, Panhard&Levassor.

Ensimmäiset gasogene-pohjaiset sovellukset kuorma-autoihin sekä busseihin valmistuivat 1925. Myös Citroënilla oli oma sovelluksensa.

Sovelluksia tarvittiin myös kevyempiin sedanmalleihin. Ongelmaksi muodostui tilan puute.

Kuva: Wikipedia. © Toimittanut Nettoday Oy Kuva: Wikipedia.

Monet valmistajat onnistuivat yhdistämään koko laitteiston auton takapäähän. Panhard&Levassor sekä Berliet ratkaisivat ongelman tuomalla markkinoille auton vetokoukkuun kytketyn erillisen perävaunun.

Oma ongelmansa tuli olemaan polttoaineen ”tankkaus.” Siihen pystyttiin käyttämään auton katolle sijoitettavaa telinettä.

Juha Sipilän El Kamina puukaasuauto. Kuva CvB © Toimittanut Nettoday Oy Juha Sipilän El Kamina puukaasuauto. Kuva CvB

Puulla Suomi on aina pärjännyt

Sota-aikoja lukuun ottamatta Suomessa oli koko 1900-luvun alkupuoli pärjätty öljypohjaisilla polttoaineilla, bensiinillä sekä kaasuöljyllä.

Molempien maailmansotien aikana tuonti oli lähes pysähdyksissä. Toisen maailmansodan puhjettua syyskuun alussa 1939 ulkomaankauppa joutui vaikeuksiin. Nestemäisten polttoaineiden puute osoittautui vakavaksi.

Kuva: Wikipedia. © Toimittanut Nettoday Oy Kuva: Wikipedia.

Suomen valtti oli valtavat metsävarat, eli raaka-ainetta löytyi. Nyt oli edessä teknisen ratkaisun löytäminen. Sellainen oli 1920-luvulla jo sekä Saksasta että Ranskasta tuttu gasgenerator, kaasunkehitin.

Koivuahan riitti ja pilkekoneet tuottivat tarvittavan polttoaineen. Liittolaissuhde Saksaan helpotti siellä jo kehitetyn Imbert Holzgas puulla toimivien kaasugeneraattorien käyttöön ottamista.

Joukkoliikenne turvattiin junien sekä bussien avulla. Sovellukset erityyppisiin kulkuneuvoihin syntyivät.

Ongelmia tuotti puukaasulaitteiden heikko teho, joka vaikeutti kulkua mäkisillä maanteillä. Keskikokoisia sekä isoja henkilöautoja varten kehitettiin niihin sopineet kaasugeneraattorit eli kansankielellä ilmaistuna häkäpöntöt. Näillä keinoilla tavallinen kansa joutui selviämään liikkumisongelmistaan.

Kuva: CvB. © Toimittanut Nettoday Oy Kuva: CvB.

Puu on käytettävissä edelleenkin!

Nyt erilaisten energiavaihtoehtojen tultua julkisuuteen, on paikallaan päivittää tilanne tähän päivään eli puun mahdollisuuteen autojen käyttöaineena. ”Vara on viisautta eikä vahingon enne”, näin mainosteli vuosikymmeniä sitten eräs vakuutusyhtiömme.

Meillä tämän päivän kulkijoilla on käytettävissä bensiinillä, kaasuöljyllä, petroolilla, sähköllä, biokaasulla ja lähivuosina myös vedyllä toimivia ajoneuvoja. Näistäkään huolimatta häkäpönttötekniikkaa ei ole unohdettu. Luonnollista on, että kehitys tälläkin alueella on huimasti edennyt.

Teksti: Usko Sipilä

// TILAA TÄSTÄ AUTOTODAYN PÄIVITTÄINEN UUTISKIRJE //

Mainoksista
Mainoksista

Lisää lähteestä Autotoday

Autotoday
Autotoday
image beaconimage beaconimage beacon