Käytät vanhentunutta selainta. Käytä tuettua versiota saadaksesi parhaan mahdollisen MSN-kokemuksen.

Miksi Egypti rakentaa valtavaa uutta pääkaupunkia?

The Independent – logo The Independent 7.9.2018 Oliver Bennett
a circuit board © Provided by Independent Digital News & Media Limited

Nostokurkia näkyy joka puolella uudessa kaupungissa Egyptissä, eikä kyse ole mistään pikkujutusta. Egyptin uusi hallinnollinen pääkaupunki eli NAC (sillä ei ole vielä edes kunnollista nimeä) on mitä ilmeisimmin maailman suurin suunniteltu kaupunki koskaan, sen tarkoituksena on asuttaa 6,5 miljoonaa ihmistä valtavalla alueella  Niilin ja Suezin kanavan välillä, Kairosta itään. 

Antaa aavikon kukkia, kirjaimellisesti. Kairossa on 19 miljoonaa asukasta, ja kaupunki oli käynyt liian suureksi, jotain oli siis tehtävä. Vaikka hanke julkistettiin vasta vuonna 2015 konferenssissa Sharm el-Sheikhissä, futuristinen metropoli on nousemassa nopeasti. Niin nopeasti, että suunnittelemattomia asuntoja myydään jo, ja uusia valtateitä rakennetaan.

Mutta NAC on jotain suurempaa kuin pelkät kiinteistöt. Sen on tarkoitus olla Egyptin uusi pääkaupunki kesäkuuhun mennessä, päättäen näin Kairon tuhatvuotisen hallintokauden. Sinne tulee uusi parlamenttitalo, keskuspankki, lentokenttä,  presidentin palatsi (kahdeksan kertaa suurempi kuin Valkoinen talo), liikekeskusta, Afrikan korkein torni, Egyptin korkeimmat minareetti ja kirkontorni, sekä Disneylandia suurempi huvipuisto. Hankkeessa on osallisena Egyptin armeijan lisäksi liikeyrityksiä Kiinasta ja Arabiemiraateista. Varsinaisesta yleissuunnitelmasta vastaa amerikkalainen arkkitehtitoimisto Skidmore, Owings & Merrill. 

a close up of a building: image © Provided by Independent Digital News & Media Limited image

NAC on presidentti Abdel Fattah al-Sisin perintö ja lempilapsi, ja se jatkaa maailmalla sarjaa, jossa pääkaupunkeja muutetaan vanhoista paikoista uusiin. Näin on tehty Brasiliassa, Nigeriassa ja Myanmarissa.

Se tarjoaa myös mahdollisuuden uudelleenbrändätä Egypti vakaana ja kansainvälisesti houkuttelevana maana, joka ottaa tulevaisuuden huomioon ja jolla on mahtava historia. "Meillä on oikeus unelmoida", sanoo Khaled al-Husseini, megaprojektin puhemies, korostaen näin maan uutta mentaliteettia, joka on seurausta vuoden 2011 arabikevään aiheuttamasta turbulenssista.

NAC on myös osoitus siitä, että Egypti on jättämässä taakseen Hosni Mubarakin (Egyptin neljäs presidentti, joka hallitsi 1981-2011) vuodet, sanoo Daniel Brook, A History of Future Cities -kirjan kirjoittaja. "Tämä osoittaa, että Sisi on vahva hallitsija, hän ehdottaa paikkaa, jossa liiketoiminta totetutuu, kenties toisin kuin Egyptissä joskus menneisyydessä". Jotkut ovat jopa kutsuneet rakennushanketta nimellä Sisi-City.

Miltä NAC sitten tulee näyttämään? Chatham Housen Egypti-asiantuntija David Butterin mukaan suunnitelmissa on otettu paljon mallia Yhdistyneistä Arabiemiirikunnista.

"Se muistuttaa Dubaita, ja Al Massa hotelli on jo avattu tässä hengessä", hän kertoo. "Muuten on vaikeaa nähdä mitään erottuvaa arkkitehtuurista teemaa."

a city street: new-egypt-1.jpg © Provided by Independent Digital News & Media Limited new-egypt-1.jpg

Egyptiläinen arkkitehti Mai al-Ibrashy on kutsunut hanketta mahdollisuudeksi "luoda, jotain mikä ammentaa egyptiläisestä identiteetistä", mutta todennäköisesti hanke noudattelee kansainvälistä tyyliä verhoseinämineen ja  geometrisine laattoineen, maustettuna alueelle tyypillisillä yksityiskohdilla.

Uudessa kirjassaan Egypt's Desert Dreams: Development or Disaster?, David Sims kuvailee hallintokortteleita "faaraoiden ja islamilaisen arkkitehtuurin sekoitukseksi", jossa kadut ja naapurusto noudattavat kaarevia linjoja, suorien sijaan viestittäen Lähi-Idälle tyypillisestä urbanismista, ja tarjoten hyvät puitteet korkeatasoiselle asumiselle.

a close up of a map: new-egypt-2-0.jpg © Provided by Independent Digital News & Media Limited new-egypt-2-0.jpg

Uusi kaupunki sijaitsee 45 kilometriä Kairosta itään, alueella joka on puolimatkassa Suezin kanavalle.

Skeptisyyttä tietenkin esiintyy. Mutta NAC on vain vanhan tarinan uusi ilmentymä: uusi kaupunki keinona hakea poliittista ja kansallista suosiota.

Keskusteltaessa uusien kaupunkien tarpeellisuudesta monet viittaavat YK:n ennustukseen, jonka mukaan maailmassa on 10 miljardia ihmistä vuonna 2060. Joten uusille kaupungeille on tällä hetkellä melkoisesti tilausta. Esimerkkeinä satamakaupunki Colombo Port City Sri Lankassa tai koulutukseen painottavat kaupungit kuten Kaust Saudi-Arabiassa, tai vihreät ekokaupungit.

Lisää esimerkkejä: Tbilisi Sea New City Georgiassa, Dumq Omanissa sekä Forest City Malesiassa, jonka tavoitteena on tulla 700 000 asukkaan kaupungiksi pilvenpiirtäjineen, ostoskeskuksineen ja hotelleineen neljällä keinotekoisella saarella Singaporen lähellä. Kiinassa on lukemattomia kaupunkeja, jotka kasvavat nopeasti, tätä kasvua edesauttaa 3D-tulostus, ja tätä asiantuntemusta viedään nyt muualle..

a close up of a building: new-egypt-6.jpg © Provided by Independent Digital News & Media Limited new-egypt-6.jpg

Uusien suunniteltujen kaupunkien rakentamisen yhteydessä tarkastellaan edellisiä suunniteltuja kaupunkeja, joista kuuluisin on Intiassa sijaitseva Chandigarh, joka on ollut Unescon listalla vuodesta 2016, ja jonka suunnitteli sveitsiläis-ranskalainen arkktehti Le Corbusier Intain jaon jälkeen vuonna 1947.

Kaupungin tilasi Intiann ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru. Kaupungista pidetään nyt, mutta valmistumisen aikoihin sitä kritisoitiin siitä, että sen steriili modernius, leveät kadut ja risteykset eivät sopineet Intain vilkkaaseen katuelämään ja että rakenne suosi etuoikeutettuja autoilijoita pyöräilijöiden kustannuksella.

Erilaisuus koettiin niin vahvasti, että aiheesta tehtiin tutkimus 1970-luvulla, jotta saataisiin selville onko kaupungin arkkitehtuuri sopiva vai epäsopiva intialaiseen elämään. Selvitettiin siis oliko kyseessä länsimainen interventio, joka ei ymmärtänyt paikallisista oloista mitään.

Tämän on kohdannut myös toinen Le Corbusier -klassikko, Tokiossa sijaitseva National Museum of Western Art at Ueno. Chandigarhin tavoin sekin on ollut Unescon listalla vuodesta 2016, ja se on ainoa Tokion alueella sijaitseva maailmanperintökohde.  Nyt rakennusta kritisoidaan "hiekkaa Saharaan"-argumentilla, koska Corbusieria inspiroivat japanailainen arkkitehtuuri ja suunnittelu.

Kyseistä argumenttia on käytetty pitkään: miten pääkaupunki sijoitetaan, millaisia ovat poliittiset tavoitteet ja miten ulkomaiset tähtiarkkitehdit eivät ota huomioon alueellisia seikkoja. Pakistanissa vuoden 1947 jako johti Islamabadin rakentamiseen (alkaen vuonna 1959), jonka tarkoituksena oli yhdistää uusi maa modernin uuden pääkaupungin avulla.

Puiden renustamat bulevardit ja asuinalueet leimaavat Islamabadia, jonka suunnittelusta suurilta osin vastasi kreikkalainen arkkitehti Constantinos Doxiadis (hallintorakennuksia suunnitteli brittiläinen arkkitehti Robert Matthew Johnson-Marshall), jonka kaavoitus risteyksineen suosi autoilijoita, ja jota on sitten syytetty siitä ettei se ymmärtänyt Pakistanin luonnetta ja sen sosiaalisia organisaatioita.

Kritiikkiä on saanut osakseen myös Astana, Kazakstanin pääkaupunki vuodesta 1997. Sen suunnitteli japanilainen arkkitehti Kisho Kurokawa, ja sen näyttäviä kohteita ovat Norman Foster-ostoskeskus, Rauhan pyramidi ja valtava Accorda konserttitalo, jonka on suunnitellut italialainen arkkitehti Manfredi Nicoletti.

a group of people in a large city: new-egypt-5-0.jpg © Provided by Independent Digital News & Media Limited new-egypt-5-0.jpg


Paikallista arkkitehtia ei löytynyt, ja vaikka visiot tulevaisuudesta olivat suuret, Astanaa on haukuttu tylsäksi kaupungiksi keskellä epäsuotuista tuulenpieksemää aroa. 

Jonathan Aiken kirjoitti Nazarbayev and the making of Kazakhstan-kirjassaan Astanasta, (jonka nimi tarkoittaa pääkaupunkia), verraten sitä hallitsijansa Versailleisiin: päähänpistona Bayterek Tower rakennettiin Nazarbayevin lautasliinaan piirtämän kuvan perusteella. Huipulla vierailijat voivat sovittaa kätensä Nazarbayevin kullasta valettuun kädenjälkeen. 

Tavallaan nämä esimerkit kertovat tarpeesta saada kansainvälistä tunnustusta, mikä samalla aiheutta paikallisen ja globaalin välisiä jännitteitä ruohonjuuritasolla. Arkkitehtuurinen konsepti "kriittinen regionalismi", alkoi voimistua 1980-luvulla, ja sen tarkoituksena oli tutkia miten paikallisuus voitaisiin säilyttää lisääntyvän globalismin myötä. Mut kuten Brook mainitsee, fuusiot ovat aina mahdollisia, jopa Kiinassa.

"Rakentamisen tahti siellä on uskomaton", hän kertoo. Mutta nyt kiinalaiset ovat alkaneet haluta jotain enemmän paikallista. Nyt muistellaan vanhoja dynastioita ja yritetään integroida Kiinan arkkitehtuurista historiaa korkeisiin nykyaikaisiin rakennuksiin.

Tämä on myös se syy miksi Persianlahdelta löytyy "jonkinverran tuhannen ja yhden yön satuja ja fantasiaa", kuten Brook asian muotoilee, ja tätä on varmasti odotettavissa kun NAC valmistuu.

On myös syytä optimismiin. Vaikka Chandigarin betoni ei ole ikääntynyt hyvin, se on nyt perinteikäs kaupunki, joka houkuttelee turisteja, ja jonka kaivonkansia ja tuoleja varastetaan ja myydään länsimaisissa huutokaupoissa ikäänkuin ne olisivat antiikkia

Tuleeko tästä myös NAC:n kohtalo? On liian aikaista sanoa, mutta David Sims ei ole asian suhteen optimistinen, hän ajattelee että "uudesta pääkaupungista todennäköisesti muodostuu hitaasti steriili, puolityhjä hallintokaupunki, jossa on paljon vapaata tilaa ja viivästyneitä yksityisten firmojen rakennushankkeita, joista valtaosa ei menesty."

Se tuleeko Sisi Citystä uusi Dubai vai ei, jää nähtäväksi. Tällä hetkellä vetoja lyödään sekä puolesta, että vastaan. 

The Independent / Tekstin on kääntänyt Microsoft News

Mainoksista
Mainoksista

More from The Independent

image beaconimage beaconimage beacon