Käytät vanhentunutta selainta. Käytä tuettua versiota saadaksesi parhaan mahdollisen MSN-kokemuksen.

Paradise Killer

Gamereactor – logo Gamereactor 9.9.2020 Petter Lundberg
Paradise Killer © Gamereactor Paradise Killer

Paradise Killer sijoittuu ikuisesta elämästä nauttivien puolijumalten kansoittamaan rinnakkaisulottuvuuteen, johon kyseinen sekalainen seurakunta on yrittänyt luoda kerran toisensa jälkeen täydellistä paratiisisaarta. Tavoitteena on tarjota henkiinherättämistä odottaville jumalille paikka, jossa kaikki korkeammat olennot voisivat elää suojassa avaruuden syvistä pimeyksistä hyökkääviltä demoneilta. Uuden Eedenin suunnittelu ja luominen ovat kuitenkin menneet useamman kerran pieleen, ja järjestyksessään jo 24. saari on osoittautunut suutariksi - saaren ihmispopulaatio on jo pistetty suunnitelman mukaan kylmäksi, ja seuraavalle luomukselle muuttaminen alkaa olla lähellä. Odotukset 25. saarta kohtaan alkavat olla korkealla vuosituhansia kestäneen rakennusprojektin jälkeen, ja kaikki menee luonnollisesti mönkään aivan viime hetkellä.

Juuri muuttamisen kynnyksellä häiriintynyt ihmisyksilö, joka on selvinnyt joukkomurhasta, murtautuu tiukkojen turvatoimien läpi ja teurastaa puolijumalten ylimmän neuvoston. Ulottuvuuden tasapaino järkkyy tästä veriteosta siinä määrin, että osa puolijumalista jää jumiin 24. saarelle. Poikkeustilanteeseen hälytetään apuun yllättävä taho, jonka nahkoihin pelaaja asettuu: omaa tuomiotaan taivasvankilassa istuva Lady Luck Dies saa paluupiletin paratiisisaarelle tehtävänään selvittää, onko edellä mainittu kuolevainen todella syypää veritekoihin. LD-lempinimellä tunnettu päähenkilö pääsee tutkimaan ja penkomaan 24. saarta, joka osoittautuu unohtumattomaksi näyttämöksi yhdelle tämän pelivuoden suurimmista ja mieluisimmista yllättäjistä.

Paradise Killer © Gamereactor Paradise Killer

Paradise Killer yhdistelee eri peleistä tuttuja suunnitteluratkaisuja hämmästyttävän luontevalla otteella. Ensimmäisestä persoonasta etenevä ja rikospaikkojen koluamisen varaan rakentuva peruspelaaminen tuo välittömästi mieleen kieronmainion Danganronpa-pelisarjan - Paradise Killerin hahmot sojottavat danganronpamaisesti kaksiulotteisina siluetteina muuten kolmiulotteisen grafiikan varassa tuotetussa pelimaailmassa, joka tuo retrohenkisyydessään mieleen Danganronpa-pelien visuaalisen tyylin. Paradise Killerin valuuttana toimivat Blood Crystals -kivet, ja muut objektit törröttävät maisemista pikselisinä sotkuina, ja LD:n työvälineenä toimiva läppäri sirkuttaa ja piipittää omiaan seikkailun taustalla.

Paradise Killer kuitenkin ottaa selvän pesäeron lineaarisissa ja suljetuissa pelimiljöissä tapahtuneisiin Dangaronpa-seikkailuihin. LD pääsee tutkimaan 24. saarta täysin vapaasti haastatellen omalaatuisia asukkaita ja tutkien energialaitosten, asuinkorttelien ja temppelien kaltaisia alueita, joita saarella piisaa - 24. saari on valtava ja monipuolinen peliympäristö, jonka penkomiseen ja pelkkään kiertelyyn saa kulumaan aikaa tuntikaupalla. Kaduilta ja kujilta löytyvät esineet paljastavat saaren asukkaiden viimeisten vaiheiden käänteitä ja myös LD:n omia muistoja siltä ajalta, kun päähenkilö sai vielä asua muiden puolijumalten seassa.

Teknisesti Paradise Killer ei ole erityisen kummoinen peli, mutta kuvasuunnittelultaan omintakeinen saariseikkailu pyörii televisioon telakoidussa Switchissä mukavan sulavasti ja pehmeästi. Sitä vastoin kannettavassa muodossa Switch-version visuaalisesta ilmeestä on karsiutunut muutenkin harvassa olevia yksityiskohtia, ja handheld-muotoinen Paradise Killer on kieltämättä karuhkon näköinen ilmestys. Graafiset tappiot korvataan kuitenkin estetiikan ja yleistunnelman puolella: auringonvalossa paistatteleva aavekaupunki on vaaleanpunaisessa kuolemankulttiudessaan todella päräyttävä elämys, jossa liikkuminen on yön pimeydessä vähän pelottavaakin. Öinen vaellus saa lisävalaistusta taskulampusta, joka levittää karmiviin maisemiin varsin laadukkaan valaistusefektin turvin komeaa valojen ja varjojen leikkiä. Näin kuumottavissa ja kiinnostavissa pelimiljöissä en ole tullut hetkeen kulkeneeksi. Paradise Killerin asetuksista voi kuitenkin käydä kytkemässä esimerkiksi vuorokaudenaikojen vaihtelut ja verisemmät näkymät kokonaan pois päältä; vaikka itse arvostankin äärimmilleen vietyjä suunnitteluratkaisuja, nostan tekijöille hattua siitä, että pelikokemusta on mahdollista näin muokata ja yksilöidä.

Paradise Killer © Gamereactor Paradise Killer

Paradise Killerin tarina on myös melkoisen timanttista touhua alusta loppuun. Huomattavan määrän yhteistä historiaa kerryttäneiden hahmojen välinen dialogi on jännitteistä ja persoonallista höpinää, ja tiettyjen hahmojen kanssa liittoutuminen ja kaveeraaminen avaavat mahdollisuuden mehukkaiden juorujen paljastusten äärelle. Yhteiskunnallisia ja filosofisia teemoja eri mytologioista ammennettuihin hahmoihin törmäyttävä tarina tuo vahvasti mieleen muun muassa Bill Willinghamin käsikirjoittaman Fables-sarjakuvan, jossa niin ikään sadunomaiset voimahahmot kamppailevat vallasta ja menestymisestä tavallisen ihmisrahvaan keskuudessa. Paradise Killerin hahmojen suhteen ei ole pahemmin maalailtu mustavalkoisilla sävyillä, vaan kullakin tuttavuudella on 25. saaren suhteen pelissä sen verran isot panokset, että kuka tahansa asukkaista voisi olla murhaaja tai ainakin mukana veriteon toteuttamisessa. Puhtaat mielenterveysongelmat, vanhat mutta kirvelevät kaunat ja suuruudenhullut suunnitelmat henkiin herätettyjen jumalten varalle sekoittavat soppaa entisestään. Pelin omituinen hahmokavalkadi tuo visuaaliselta anniltaan puolestaan mieleen Shin Megami Tensei -sarjan omalaatuisen hirviö- ja hahmosuunnittelun.

Pässinlihalta vaikuttava suljetun huoneen murha paljastuu luonnollisesti paljon monimutkaisemmaksi kuvioksi, jossa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Selvinneitä tosiasioita voi lähteä tiukkaamaan varsinaiselta juoruamisen kohteelta tai sitten udella lisätietoja muilta hahmoilta - on täysin pelaajasta kiinni, suositaanko kussakin tilanteessa suorempaa lähestymistapaa vai kerätäänkö faktat kasaan ennen tenttaamista. Jokaisella kiinnostavalla hahmolla, kuten saaren salaisuuksia vartioivalla vuohipäisellä julkkispuolijumalalla ja omaa yksityisarmeijaa hallinnoivalla turvallisuuspäälliköllä, on aivan omat totuutensa ja salaisuutensa ja sitä kautta täysin potentiaaliset motiivit murhaamiseen. Visual novel -henkisten tekstiruutujen välityksellä etenevä tarina ja valottuvat tapahtumat ovat todella koukuttavaa seurattavaa ja luettavaa, kun asetelmat kääntyvät ketterästi päälaelleen melkein jokaisen juttutuokion jälkeen. Vähintäänkin hyvä englannin kielen taito ja ylipäätään lukuinnostus ovat välttämättömiä Paradise Killerin juonesta ja eriskummallisesta maailmasta täysin rinnoin nauttimiseksi.

Tarinoiden ja kerättävän tiedon määrä yllättää pelaajan kerran toisensa jälkeen, ja 24. saaren erikoiset okkultistiset patsaat ja persoonalliset rakennukset herättävät tunteen todella siitä, että paikka on juuri hetki sitten ollut elävä ja kukoistavakin elämän keskus. Pelaaja voi keräillä radiomastoista villin soundtrackin kappaleita biisi kerrallaan, ja verikristalleja vastaan voi avata tallennuspisteistä pikamatkustusmahdollisuuden - kaupan päälle saa uusia taustagrafiikoita LD:n tietokoneen käyttöliittymään. Sinne tänne unohdetut laatuviskipullot taas avaavat kerättäessä LD:n omia taustoja ja sitä, mistä rikoksesta hänelle on napsahtanut ikuisen elämän mittainen vankilatuomio.

Muutamia pelisuunnittelullisia haasteita kuitenkin riittää. LD liikkuu omaan makuuni hieman liian jäykästi, ja ensimmäisestä persoonasta tapahtuva tasoloikinta osoittautuu turhan kiikkeräksi touhuksi. Pelin edetessä ohjauksellinen tilanne kuitenkin tasoittuu, kun LD voi ostaa itselleen uusia kykyä viettämällä hetken jalanpesuautomaatin hellittävänä. Esimerkiksi tuplaloikkakyky ja ilmassa luonnistuva nopea syöksähdys muuttaa saarella rymyämisen todella sulavaksi touhuksi houkutellen pelaajaa hyppimään aiemmin saavuttamattomiin kolkkiin. Tekijät ovat onneksi jättäneet putoamisesta koituvat terveysvahingot pois, sillä olisi vaikea uskoa, että ikuisen elämän saanut LD kuolisi kerrostalon katolta alas loikkaamiseen.

Paradise Killer päästää pelaajan siis tonkimaan valtavaa ja löydettävää pursuavaa saarta täysin vapaasti, mutta järkevät valikot onneksi jäsentävät ja avaavat runsasta kokonaisuutta järkevästi. Kerätyt todistuskappaleet ja tiedonmuruset tallentuvat LD:n kannettavaan tietokoneeseen miellyttävän organisoidusti. Epäiltyihin liittyvät tiedot ja huhut ovat omissa hahmokohtaisissa kansioissaan, ja yksittäiset johtolangat on puolestaan listattu käteviksi vinkeiksi, joita seuraamaan lähtevä pelaaja pääsee taas nopeasti kärryille kokonaisuudesta.

Sitä vastoin läppärin valikoihin ujutettu kartta 24. saaresta on puolestaan aivan onnettoman kokoinen tietolähde, joka lähinnä näyttää, miten saari on jaettu eri alueisiin ja osiin. Tekijöiden tarkoituksena on kaiketi ollut hienovaraisesti ohjata pelaajaa itse tutkimaan ja menemään saarella, mutta kokonaiskuvan muodostaminen pelialueesta on välillä vähän haastavaa. Tilannetta on onneksi tasoittamassa LZ-olkapainiketta pohjassa pitämällä näkyvä skannaustila, jossa tallennusautomaatit näkyvät vaaleanpunaisesti korostettuina. Tuolloin esille pärähtävät hahmokuvakkeet puolestaan kertovat, kuinka kaukana kyseinen tyyppi on pelaajasta.

Todisteiden ja faktojen keräämisen tavoitteena on esittää LD:n löytöjä Danganronpa-sarjan Class Trial -raastupakähinöitä muistuttavassa oikeussalitaistossa, jossa 24. saarelle jääneet puolijumalat saapuvat kuulemaan, mitä pelaaja on saanut kerättyä kasaan. Tähän hienosti ja jännittävästi etenevään finaaliin kätkeytyykin yksi Paradise Killerin hienouksista - pelaajan ei ole mikään pakko haalia jokaista todistuskappaletta tai päätellä tunnustusten välisiä ristiriitoja, vaan lopputuloksen voitokkuus tai nöyryyttävyys riippuu täysin siitä, kuinka hyvin pelaaja on valmistautunut loppunäytökseen. Oikeuden edestä ei nimittäin enää lähdetä uudelle tutkimuskierrokselle, vaan lopussa mennään sillä mitä on.

Lipeväkieliset puolijumalat luikertelevat LD:n luulotteluiden ja perusteettomien syytösten lävitse varsin helposti, ja läksynsä huonosti hoitaneella etsivällä pyyhitään nopeasti oikeussalin lattiaa. Sitä vastoin oikeaksi osoitetut ristiriidat kommenteissa aiheuttavat kiinnostavia säröjä syytöksiin, vaikka Danganronpa-sarjan raastupamittelöiden ylitsevuotavasta melodramaattisuudesta jäädäänkin kauas. Onneksi tekijät ovat sijoitelleet pitkäksi oikeusistunnoksi helposti repsahtavaan lopputaistoon useamman välitallennuspisteen, joten pelin viimeisiä jännittäviä hetkiä ei tarvitse välttämättä nauttia yhdellä istumalla. Kaikki tiedonmuruset noukkiva ja alueet tutkiva pelaaja saa yhteen Paradise Killer -läpipeluuseen kulumaan aikaa reilusti yli kymmenisen tuntia.

Paradise Killer on yksi kuluvan pelivuoden rohkeimmista ja kiinnostavimmista julkaisuista - omalaatuinen ja laadukas tarina yhdistettynä koukuttavaan avoimen maailman pelaamiseen tekee tekstivetoisista seikkailuista nauttivaan pelaajaan takuulla vaikutuksen. Ace Attorneyn ja Dangaronpan nimeen vannovien ja omalaatuisten pelitarinoiden ystävien kannattaa ehdottomasti suunnata 24. saarelle etsimään totuuksia ja salaisuuksia, joiden pariin kelpaa taatusti palata uusien pelikertojen myötä.

Mainoksista
Mainoksista

Lisää lähteestä Gamereactor

image beaconimage beaconimage beacon