Käytät vanhentunutta selainta. Käytä tuettua versiota saadaksesi parhaan mahdollisen MSN-kokemuksen.

Jättiluku järkytti – Nyt ekonomistit hyväksyvät perusteet, mutta nostavat esiin hallituksen talouspaperin puutteet: ”Tämä ei voi pitää paikkaansa”

Uusi Suomi – logo Uusi Suomi 18.9.2020 Eeva Eronen
Alijäämä. Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä ei pidä alijäämää tilanteeseen nähden ylimitoitettuna. © Toimittanut Uusi Suomi Alijäämä. Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä ei pidä alijäämää tilanteeseen nähden ylimitoitettuna.

Ekonomistit kaipasivat hallitukselta lisää eväitä siihen, kuinka taloutta hoidetaan pidemmällä tähtäimellä.

Suomen hallitus julkisti eilen tukun päätöksiä budjettiriihestään. Talousarvioesitys on vahvasti alijäämäinen ja Suomi joutuu näillä näkymin ottamaan ensi vuonna 10,8 miljardia lisää velkaa.

Luku herätti huomiota budjettiriihen alla ja suorastaan järkytti monia. Keskustan kansanedustaja Jouni Ovaska myönsi ihmettelijöille, että kyseessä "järkyttävä summa, mutta niin on järkyttävä koronakin”.

LUE LISÄÄ: Tämä luku järkyttää – Marinin hallituksen alijäämä repesi budjettiriihessä, lisävelka paisuu

Työllisyydestä hallitus ­linjasi esimerkiksi, että se tekee tällä hallituskaudella toimia, joilla tavoitellaan 80 000 lisätyöllistä. Nyt tehdyillä päätöksillä tavoitellaan 31 000-36 000 lisätyöllistä.

Ekonomistien mukaan alijäämäisyys on nyt perusteltua, mutta heitä mietityttää, kuinka toimitaan myöhemmin.

”Alijäämä on suuri, mutta se ei ole tähän tilanteeseen nähden ylimitoitettu. Eikä se ole kansainvälisessäkään vertailussa mitenkään poikkeuksellinen tällä hetkellä”, sanoo Helsingin yliopiston työelämäprofessori Vesa Vihriälä.

Vihriälä sanoo olevansa luottavainen hallituksen asettaman 30 000 työllisen lisäystavoitteen suhteen, vaikka hallitus jättikin yli 55-vuotiaiden työllistämistä koskevat toimet määräajaksi työmarkkinajärjestöjen pohdittaviksi.

Myös Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen julkistalouden professorin Roope Uusitalon mielestä alijäämä tuntuu perustellulta, vaikka se onkin niin huomattava.

”Budjetti sinänsä on tähän aikaan mahdollisesti hyvinkin sopiva, mutta olisi ollut hyvä keskustella enemmän siitä, mitä tehdään sitten kun koronakriisistä päästään ja kuinka isoja tarvittavat sopeutustemput ovat”, Uusitalo sanoo.

Ekonomistit nostavat esiin valtiovarainministeri Matti Vanhasen eilen esittelemän niin sanotun kestävyystiekartan. Sen mukaan hallitus aikoo vakauttaa julkisen talouden velan suhteessa BKT:hen vuosikymmenen loppuun mennessä.

Vihriälän mukaan linjausten ongelma on se, ettei kestävyystiekartta vielä anna ”kovin paljon eväitä” tavoitteen saavuttamiseen.

Tiekartassa on hänestä useampia puutteita. Yksi ongelma hänen mukaansa on, että siinä oletetaan, etteivät toimet, joilla työllisyys pitäisi saada rakenteellisesti nousemaan, maksaisi valtiolle mitään.

”Tämä ei voi pitää paikkaansa”, Vihriälä sanoo. ”Jos se hoidetaan huonosti, se voi maksaa paljonkin ja silloin vaikutus on huonompi.”

Hän huomauttaa, ettei tiekartta myöskään kerro, kuinka hallitus aikoo 80 000 työllisen tavoitteeseen päästä. Keinot kerrotaan vain reiluun 30 000:nteen.

Hörpittiinkö liikaa?

Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n johtavaa ekonomistia Sami Pakarista huolettaa, onko julkisen talouden kestävyys turvattu pitkällä aikavälillä.

”Ymmärrän, että tilanne on lyhyellä aikavälillä haastava, eikä kukaan kiistä, että velkaa pitää ottaa. Mutta voi kysyä, onko nyt hörpitty vähän liikaa”, Pakarinen sanoo.

Pakarinen olisi toivonut hallitukselta kunnianhimoisempaa työllisyystavoitetta. Tämä olisi hänestä herättänyt luottamusta ja viestinyt, että asia on hoidossa.

”Työllisyystavoitetta nostettiin 80 000 työlliseen aiemmasta 60 000:sta. Se kuulostaa sinällään hyvältä, mutta aikajännettä työnnettiin kuusi vuotta eteenpäin”, sanoo Pakarinen.

Yksityiskohdat ratkaisevat

SAK:n pääekonomisti Ilkka Kaukorannan mukaan hallituksen päätöksissä oli odotetusti toimia, jotka vahvistavat työllisyyskehitystä. Hän on yleislinjaan tyytyväinen.

”Siellä on myös asioita, joissa yksityiskohdat ratkaisevat, onko kokonaisuus hyvä vai huono”, hän sanoo.

Tästä esimerkiksi hän nostaa suunnan kohti niin sanottua pohjoismaisen työnhaun mallia. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että työnhakijan tulee tulevaisuudessa hakea 0–4 työpaikkaa kuukaudessa riippuen alueen työmarkkinatilanteesta ja työttömän työkyvystä.

Kaukorannan mukaan on hyvä, että työvoimahallintoon tulee aktiivisuutta ja lisäresursseja, tiiviimpää yhteydenpitoa työttömän kanssa ja velvoittavuutta terästetään.

”Huolena kuitenkin on, että ovatko palvelu ja velvoittavuus riittävän yksilöllisiä”, Kaukoranta sanoo. Hänestä uhkakuva on, että mallista tuleekin kaavamainen eikä se huomioi yksilöiden tilanteita.

Mainoksista
Mainoksista

Lisää lähteestä Uusi Suomi

image beaconimage beaconimage beacon