Käytät vanhentunutta selainta. Käytä tuettua versiota saadaksesi parhaan mahdollisen MSN-kokemuksen.

”On olemassa aika monia musiikinlajeja, joilla lähteä pyrkimään parrasvaloihin, eikä kotikutoinen black metal varmasti ole niiden joukossa!” – haastattelussa Myrkur

Inferno – logo Inferno 27.6.2020 Pop Media
”On olemassa aika monia musiikinlajeja, joilla lähteä pyrkimään parrasvaloihin, eikä kotikutoinen black metal varmasti ole niiden joukossa!” – haastattelussa Myrkur © Inferno.fi ”On olemassa aika monia musiikinlajeja, joilla lähteä pyrkimään parrasvaloihin, eikä kotikutoinen black metal varmasti ole niiden joukossa!” – haastattelussa Myrkur

Amalie Bruun keskittyi black metalia ja synkkää folkia yhdistelleen Myrkurin parissa vuosikaudet musiikkiinsa, mutta äitiys 34 vuoden iässä sai hänet kyseenalaistamaan koko elämänsä.

Nyt Myrkur-kuulijat saavat luvan varautua johonkin aivan erilaiseen: Folkesangen on täysin akustinen albumi, jolla ei ole mitään tekemistä metallin kanssa. 

Olitko missään vaiheessa aikeissa julkaista levyn omalla nimelläsi sen erotessa täysin aiemmista Myrkur-albumeista? 

– En keksinyt ainuttakaan syytä, miksi olisin tehnyt niin, koska Myrkur on yhtä kuin minä ja Folkesange on yhtä paljon osa minua kuin aiemmatkin Myrkur-albumit, Bruun summaa. 

– Olen suunnitellut Folkesangea jo vuosia, mutta se odotti oikeaa aikaa. Se aika koitti nyt, koska viime vuodet ovat olleet melko… intensiivistä ja raskasta aikaa minulle heittäydyttyäni täysin Myrkurin maailmoihin. Nyt ajateltuna en ollut lainkaan valmis kaikkeen siihen kiertueiden ja haastattelujen pyöritykseen. 

Bruun on tehnyt urallaan monenlaista musiikkia indiepoppia myöten, mutta vasta blackmetallisemmat Myrkur-albumit M (2015) ja Mareridt (2017) herättivät äärimmäisempää vastakaikua. Kärkkäimmät vastustajat pitivät Bruunia jonkin sortin pyrkyrinä, joka ei tehnyt musiikkiaan vilpittömästi. 

– En kuulunut metallipiireihin, enkä tiedä kuulunko vieläkään. Tiesin vain, että raaka metalli ja synkkä folk olivat omiaan heijastelemaan senhetkistä alitajuntaani, joten loin sellaista musiikkia. Siinä kaikki, Bruun toteaa. 

– Minusta tuntuu, että aiheuttamani reaktio oli eräänlainen kiteytymä siitä, miten ihmiset reagoivat asioihin nykyään. Mitä kielteisemmät tunteet valtaavat heidän mielensä, sitä kovaäänisemmin heidän on päästävä julistamaan. Ihmiset tuntuvat etsivän vihattavaa vain sen takia, ettei mikään muu saa heitä tuntemaan mitään. 

– En paneutunut itseeni kohdistuneisiin kommentteihin juurikaan, mutta tiedän kyllä, mistä niissä on kyse. Se tuntuu samalta kuin nykyinen tapa lukea vain otsikot ja reagoida heti. Moni ei varmasti ollut kuunnellut sekuntiakaan Myrkur-albumeita, mutta heillä oli valmis mielipide niistä ja minusta. 

– Voin kertoa, että on olemassa aika monia musiikinlajeja, joilla lähteä pyrkimään parrasvaloihin, eikä kotikutoinen black metal varmasti ole niiden joukossa! 

Rajuimpien kommenttien kääntöpuolella Myrkurin musiikki nousi kuin nousikin epätodennäköiseen suosioon. Se vei Bruunin moneksi vuodeksi tien päälle ja huomion keskipisteeksi. Hän kertoo olleensa monesti lähellä loppuun palamista ja vältelleensä itsensä kohtaamista. Vasta raskaus ja äidiksi tuleminen toivat muutoksen. 

– Tunnen olevani täysin eri ihminen kuin vuosi sitten, ja uskon, että aika monet äidit ymmärtävät, mitä tarkoitan. Mikseivät isätkin. Ihmiset kertoivat aina, että vanhemmuus muuttaa ihmistä, mutten uskonut että näin paljon. 

– Yhtäkkiä olin vastuussa pienenpienestä elämästä, ja äitiyteen valmistautuessani jouduin kyseenalaistamaan sen mitä olen. Olin kasvotusten menneisyyteni, itsetuntoni ja traumojeni kanssa. Lapseni elämän kannalta oli todella tärkeää, että käsittelin ne asiat. Ilman häntä en olisi siihen välttämättä kyennyt. 

– Olin aina pitänyt itseäni empaattisena ja epäitsekkäänä ihmisenä, mutta vasta pientä lasta hoitaessani ymmärsin, että olin itsekkäämpi kuin olin kuvitellut. Näissä tilanteissa on tärkeää löytää tasapaino: ei voi enää elää yhtä vapaasti itselleen kuin ennen, mutta ei tule myöskään elää ainoastaan lapsen kautta. Tämän ymmärtäminen rauhoitti minua. 

Itsensä kyseenalaistaminen sai Bruunin pohtimaan juuriaan ja ihmisyyttään. Juuri tässä Heilung-yhtyeen Christopher Juulin kanssa tuotettu Folkesange astui mukaan kuvioon. 

– Puolet albumista on pohjoismaisia perinnekappaleita minun tulkitseminani, puolet taas omia sävellyksiäni. Tämä jaottelu auttoi minua löytämään rauhan etsikkovuosien jälkeen, Bruun kertoo. 

– Aiemmat albumini heijastelivat alitajuntani demoneita ja painajaisia, mutta nyt tein tietoisen matkan juurilleni. Folk on alkukantaista musiikkia, kuin suhteemme luontoon: etäännymme usein omasta luonnollisimmasta ihmisyydestämme, ja kansanmusiikki on hyvä tapa ymmärtää itseämme ja alkuperäämme. 

– Folkesange on toiveikas välirauha itseni kanssa, ja olen sillä läsnä alastomammin kuin koskaan ennen musiikkini kautta. 

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Mainoksista
Mainoksista

Lisää lähteestä Inferno

Mainoksista
image beaconimage beaconimage beacon